Tänä iltana jätän lenkin väliin.

Tänä iltana jätän lenkin väliin. Tietoisesti säästän voimia tulevaan viikonloppuun. Uudelle Ystävälle. Yritän nukkua ensi yön hyvin, olla jo huomenna levännyt. Vielä hetken sinnittelen kuitenkin kehossa sykkivää, itsepintaista mielitekoa vastaan. Vielä 20 pitkää minuuttia ja on jo onneksi liian myöhäistä - iltaunisen kehon unohtaessa kaipuunsa. Vatsa täynnä riisikakkuja banaanilevitteellä ja omenansiivuilla (safe foodien ehdoton ykkönen).

Maissi-riisikakku 3 kpl (78 kcal)
banaani 30 g (27 kcal)
omena 70 g (36 kcal)

-15,5 kg

Olen teini-iästä asti laihduttanut. Useita kertoja. Muutamia kiloja. Ja lihonut pudotetut kilot takaisin. Olematta koskaan ylipainoinen. Tai alipainoinen. Tänä syksynä painoni on ensimmäistä kertaa hiponut normaalipainon alarajaa älypyhelimen painonpudotus -applikaation ilmoittaessa minun olevan nykyisellä 18,4 BMI:lläni alipainon puolella.

Sunnuntaina 26. tammikuuta aloittamani kuuri on tuottanut tulosta, kiloja on lähtenyt noin 15. Tuskin tunnistan itseäni kuntokeskuksen peileistä. Ballerinan jalkoja, jollaisia minulla ei ollut nuorempanakaan. Kehoni on lapsen keho, kypsässä reilun kolmenkymmenen vuoden iässä. Kehoni on nuorempi kuin koskaan ennen. Ja voimakkaampi, toistaiseksi? - kiitos lähes pakkomielteisen liikuntainnostuksen. Hämmentyneenä huomaan peilistä myös, kuinka isoja muut kanssaliikkujani ovatkaan? Melkein häpeän siroa olemustani. Herääkö minua katsoessa epäilyksiä? Syömishäiriöstä? Ja jaanko itsekin tuon epäilyksen?

Alkuperäinen tavoitepaino 50 kg on jo alitettu, samoin sitä seurannut uusi tavoite (48 kg). Tällä hetkellä painoa n. 47 kg, onpa vaaka ajoittain, nestehukkapäiviä, käynyt 46,5 kg:ssakin. Lopullisena tavoitteena 44 kg. Niin kauan kuin tavoitteeseen on matkaa, kaikki on hyvin. Muutama kilo, viikko aikaa muuttaa kurssia kohti terveempää elämää. 

Mielessä myllertää syömisvammailuakin kipeämpi ajatus: olen aivan liian vanha tällaiseen. Ja se tekee tästä kaikesta kaksiverroin häpeällisempää.