Takana pitkä postaustauko. Suurimpana syynä pelko. Kuukausia, marraskuusta helmikuuhun, kulunut ilman uskallusta kohdata vaa'an lukemia. Parisen viikkoa sitten uskaltauduin: 52,7 kg, BMI 20,8. Olin jälleen kerran useiden viiikkojen ajan pelännyt korkeampia lukemia (vrt. ed. postaus heinäkuulta...). Kunnes kerran terapiassa asian (jälleen kerran) esille otettuani uskalsin, heti samana päivänä kotiin päästyäni. Lähtökohtaisesti vihaan pelkoa kuin pelkoa ja olen usein halukas kohtaamaan sen silmästä silmään jatkuvan pelkäämisen sijaan. Ehkä kilot ovat pahimpia, vaikeimmin kohdattavia pelkojani... Näiden lukemien kanssa pystyn kuitenkin elämään. Lukemat eivät syökse epätoivoon, peli ei ole vielä menetetty. Homma ei ole riistäytynyt käsistä yksittäisistä uhkaavista käänteistä huolimatta. Kiloja yhä n. 10 kiloa lähtöpainoa (01/2014) vähemmän. Vähäisillä efforteilla 50 kilon rajapyykki siintää muutaman viikon päässä. Ja jotenkin tuntuu, että tällä kertaa tyydyn 49 kilon lukemiin.
Myös parisuhdestatuksen muutos on yllättäen helpottanut (= normalisoinut) syömistä. Yhdessä vietettyjen viikonloppujen jälkeen olo on tasapainoinen. Useiden satojen grammojen, vatsaa turvottavien juuresannosten sijasta lounaat ja päivälliset ovat koostuneet pitkälti kalasta, leivästä, vihanneksista ja hedelmistä. Ja mikä tärkeintä, normaaleissa annoskoissa. Kylläisyyden saavuttamiseksi normaalia ruokaa riittää vähempikin määrä. Juureksia syödessä verensokeri tuntuu nousevan tuskaisen hitaasti. Ja aina jää mielitekoja... Mikä usein johtaakin ylimääräiseen rahkaan, hunajalla maustettuun puuroon - tulen juuresten lisäksi syöneeksi jotain joka olisi riittänyt jo yksistään. Kullan kanssa syön nurisematta ruokia, joita yksin ollessani normaalisti välttelisin. En halua uhrata rakkautta syömishäiriön alttarille. Korkeintaan salaa silmämääräisesti arvioin annoskokoja, silmäilen pakkausten ravintosisältöjä. Ja jollen kehtaa jälkikäteen käydä kaapilla pakkauksia rapistelemassa, googlaan sohvalla kullan kainalossa. Ja kirjaan appsiin. Paha tapa jo yli kahden vuoden ajalta... Kompromissina kuitenkin toistaiseksi riittävä.
