Kuten päivitysten määrästä pitkälti näkyy, en ole ollut juurikaan aktiivinen täällä blogin puolella. Kuulumisiani olen sen sijaan päivittänyt ahkerasti Instagramissa ruokapäiväkirjan muodossa: kristiina_fooddiary.
Painon suhteen tilanne tällä hetkellä se, että paino nyt (n. 50,8 kg -> bmi 20,1) noin 5-6 kiloa enemmän kuin vuosi sitten keväällä (46,3 kg -> bmi 18,3). Olo ajoittain todella raskas. Ja kaihoisa. Onneksi tilanne ollut jo useita kuukausia vakaa ja nyt paino hienokseltaan jälleen laskusuunnassa. Tällä kropalla varustettuna 2000 kalorin päivittäiset energian saannit tuntuvat väistämättä lihottavan. Uusi 2000 kcal (ns. normaalin ihmisen energian tarve) on nyt kohdallani 1500 kcal, hyvinä päivinä pyrin 1000-1300 kaloriin.
En ole tainnut aiemmin avata näitä terapia-asioita täällä blogin puolella, mutta käyn siis kahdesti viikossa psykoterapiassa. Syynä ei niinkään syömiseen liittyvät ongelmat vaan isommat (?) syömisoikuttelunkin taustalla vaikuttavat elämäntapahtumat, ajatusmallit ja persoonallisuuden oikut (diagnoosina "vain" keskivaikea masennus). Olen käynyt terapiassa noin vuoden verran ja kokemus on ollut ihan myönteinen. Tässä kuussa sain Kelalta myönteisen päätöksen toiseen vuoteen. Vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista ylä- ja alamäkeäkin, erilaisia muutoksia elämäntilanteessa, joten terapia on tuonut tietynlaista turvaa. Joskin kaksi kertaa viikossa sitoo aika tavalla ja ainakin toistaiseksi on ollut myöskin vaikea hahmottaa miten terapia on kohentanut elämänlaatua. Lisäksi käyn terpiassa "salaa" - en ole halunut juuri asiasta huudella. Eli istuntojen rytmittämän elämän muu aikataulutus on välillä haastavaa.
Aamu alkoi siis 45 minuuttisella terapiatapaamisella, minkä jälkeen kävin vanhemman sukulaiseni puolesta ruokakaupassa. Kauppareissulla oli oiva tilaisuus täydentää myös omia Alpro kookos- ja mantelimaito varastoja lähimarkentin kampanjahinnoilla (1,99€ / l). Kävin myös Tokmannilla Nettopäivillä. Mukaan tarttui tarjouksesta mm. hunjaa, munia, hygieniatuotteita ja Fazerin suklaalevyjä.
Loppupäivä on vierähtänyt nuokkuessa Agatha Christien romaanin, Kymmenen pientä neekeripoikaa, äärellä. Perin vuosia sitten kasan Agatha Christien romaaneja vanhalta sukulaistädiltä. Luen mieluiten kirjat alkuperäiskielellä mikäli mahdollista, mutta nyt alkaa olla oma kirjahylly sen verran koluttu, että ei juuri muuta enää jäljellä. Oikeastaan ihan hauskaa luettavaa - kirja painettu vuonna 1978, joten suomennos on omalla tavallaan ihan nostalginen :)
Kuva, jonka Kristiina (@kristiina_fooddiary) julkaisi
Myöhemmin illalla olisi tarkoitus jaksaa vielä juoksulenkille.
Syömisten suhteen tilanne tällä hetkellä hyvä. Ns. Loputon Nälkä ei ole juuri vaivannut ja hiilihydraattien karsiminen on pudottanut painoa / vähentänyt turvotusta 3-4 kg :) Tällä hetkellä en aktiivisesti edes pyri 1000 kalorin päiviin. Olen tyytyväinen 1500-2000 kalorin päivistä. Tärkeintä tällä hetkellä tosiaan hiilihdydraattien välttäminen. Oikeastaan en tiedä karppauksesta hirveästi, itsellä tarkoittaa lähinnä puuron ja leivän poisjättämistä. Instagramin puolella olen pitänyt reaaliaikasta ruokapäiväkirjaa:
Aloitin viime viikon alussa vähähiilarisen ruokavalion; pois jäivät niin ruisleipä kuin puurotkin. En varsinaisesti karppaa (en ole koskaan sen paremmin edes tutustunut ko. aiheeseen O_o). Puurot olen korvannut smoothiella, joka onkin osoittautunut tehokkaaksi turvotusta vastaan. 3-5 päivässä painoa (turvotusta...?) putosi reilu 3 kg :) Kyllä, paino on ehtinyt käväistä kevään aikana niinkin huimissa lukemissa kuin 54-55 kg... Koska paino on noussut ja laskenut sen verran nopeasti, en ole kirjannut noita huippulukemia virallisesti ylös. Normaalisti painoni on viime viikkoina pyörinyt 53 kg:n tuntumassa. Myös vatsa on toiminut paremmin mitä kuukausiin. Totta puhuen en enää edes kaipaa aamupuuroani :)
Smoothien sisältö vaihtelee päivittäin hieman, mutta sisältö on pitkälti seuraava:
500 ml Alpro kookosmaitoa (20 kcal / 100 g) TAI mantelimaitoa (13 kcal / 100 g)
100 g jäisiä mustikoita
50-100 g banaania
50 g kiiviä
Itse ole kokenut tärkeänä nimenomaan nesteen suuren määrän. Auttaa selkeästi ruuansulatusta.
P.S. Päivittelen nykyään kuulumisiani aktiivisemmin Instagramin puolella ruokapäiväkirjsn muodossa: KRISTIINA_FOODDIARY
Olen viime aikoina kärsinyt huomattavan alhaisesta verenpaineesta. Lääkäreiden mukaan johtuu varsin hyvästä kunnosta. Alkuviikosta kuitenkin tuskastuin jatkuvaan huimaukseen ja yritin nostaa paineita syömällä salmiakkia. Eivät nousseet. Vaa'an lukematsen sijaan nousivat, turvotuksesta. En pystynyt edes terapeutille lukemaa kertomaan vaikka asiasta muuten mainitsinkin. Olo tuntuu painavammalta kuin kertaakaan yli vuoteen :/
Päivittäiset kalorit ovat onneksi pysyneet alle 2000 kalorissa. Ja "ahmiminen" rajoittunut lähinnä rahkaan, puuroon ja hedelmiin. Syön siis yhä (kuten aina tähänkin asti...) terveellisesti. Määrät vain välillä aika huimia. Puoli kiloa rahkaa ei tunnu missään, haudutuspadallinen riisipuuroa uppoaa helposti. Vihaan tätä loputonta nälkää. Tuntuu, että joku kylläisyyden säätelyjärjestelmä on mennyt sekaisin... Sorruin ostamaan eilen tarjouksesta hyvin, hyvin poikkeuksellisesti Twix -suklaapatukoitakin. Eilen lankesin kahteen (2000 kalorin puitteissa). Tänään olen (rahkan turvin) onnistunut olemaan sortumatta, mikä sinänsä pieni erävoitto. Tietysti voisi kysyä miksen jättänyt patukoita kauppaan, kun en niiden kanssa kerran pärjää...
Syömistä ja oloa on onneksi tasapainottanut liikunta, erityisesti paikallisen kuntosalin juoksumatto. Katselin pitkästä aikaa laihdutusaiheisia videoita Youtubesta ja selailin aihepiirin kuvastoa Instagramissa. Vaikka Thinspo ei ilmiönä ole vähimmässäkään määrin suositeltava, tuntuu, että tässä hetkessä painon ryöstäytyminen on suurempi riski kuin mahdollinen alipaino. Samalla loin blogille oman Instagram -tilin. Tulen lisäilemään mm. ruokapäiväkirjaa kuvina. Olen jo parisen vuotta My NetDiaryn avulla kirjannut ylös käytännössä kaiken syömäni. Nyt syöminen kuitenkin niin hukassa, että päätin kokeilla annosten tallentamista kuviksi. Instagram -tili toimii siis pääasiassa päiväkirjan tapaisena, mutta seuraajat ovat tervetulleita :) Huomisesta alkaen siis ruokakuvia Instagramissa skinny_living.
Takana pitkä postaustauko. Suurimpana syynä pelko. Kuukausia, marraskuusta helmikuuhun, kulunut ilman uskallusta kohdata vaa'an lukemia. Parisen viikkoa sitten uskaltauduin: 52,7 kg, BMI 20,8. Olin jälleen kerran useiden viiikkojen ajan pelännyt korkeampia lukemia (vrt. ed. postaus heinäkuulta...). Kunnes kerran terapiassa asian (jälleen kerran) esille otettuani uskalsin, heti samana päivänä kotiin päästyäni. Lähtökohtaisesti vihaan pelkoa kuin pelkoa ja olen usein halukas kohtaamaan sen silmästä silmään jatkuvan pelkäämisen sijaan. Ehkä kilot ovat pahimpia, vaikeimmin kohdattavia pelkojani... Näiden lukemien kanssa pystyn kuitenkin elämään. Lukemat eivät syökse epätoivoon, peli ei ole vielä menetetty. Homma ei ole riistäytynyt käsistä yksittäisistä uhkaavista käänteistä huolimatta. Kiloja yhä n. 10 kiloa lähtöpainoa (01/2014) vähemmän. Vähäisillä efforteilla 50 kilon rajapyykki siintää muutaman viikon päässä. Ja jotenkin tuntuu, että tällä kertaa tyydyn 49 kilon lukemiin.
Myös parisuhdestatuksen muutos on yllättäen helpottanut (= normalisoinut) syömistä. Yhdessä vietettyjen viikonloppujen jälkeen olo on tasapainoinen. Useiden satojen grammojen, vatsaa turvottavien juuresannosten sijasta lounaat ja päivälliset ovat koostuneet pitkälti kalasta, leivästä, vihanneksista ja hedelmistä. Ja mikä tärkeintä, normaaleissa annoskoissa. Kylläisyyden saavuttamiseksi normaalia ruokaa riittää vähempikin määrä. Juureksia syödessä verensokeri tuntuu nousevan tuskaisen hitaasti. Ja aina jää mielitekoja... Mikä usein johtaakin ylimääräiseen rahkaan, hunajalla maustettuun puuroon - tulen juuresten lisäksi syöneeksi jotain joka olisi riittänyt jo yksistään. Kullan kanssa syön nurisematta ruokia, joita yksin ollessani normaalisti välttelisin. En halua uhrata rakkautta syömishäiriön alttarille. Korkeintaan salaa silmämääräisesti arvioin annoskokoja, silmäilen pakkausten ravintosisältöjä. Ja jollen kehtaa jälkikäteen käydä kaapilla pakkauksia rapistelemassa, googlaan sohvalla kullan kainalossa. Ja kirjaan appsiin. Paha tapa jo yli kahden vuoden ajalta... Kompromissina kuitenkin toistaiseksi riittävä.
