Uskaltauduin

En ollut tähän aamuun mennessä uskaltanut käydä vaa'alla 2 kuukauteen. Viime aikoina tämä on alkanut yllättäen ahdistamaan. Ja olen mahdollisesti hoitanut tätä ahdistusta klassisesti ruualla ajatuksena, että aloitan kalorikurin "huomenna".  Näillä aineksilla noidankehä onkin ollut varsin valmis. Päätinkin siis, tavalla tai toisella, ratkaista pulman ja mitä pikimiten.

Aamulla vaa'alle astumista harkitessani ajattelin hetken jopa, että astuisin vaa'alle simät kiinni ja sokkona ottaisin kännykällä kuvan vaa'an lukemista. Ja katsoisin kuvan joskus. Uskaltaessani. Jonain päivänä, jolloin olosta päätellen en olisi yhtä raskas. Mutta ei, päätin, että asia oli hoidetava heti. Katsottava lukemia, omin silmin:

52,2 kg

Kahdessa kuukaudessa kolme kiloa. Jos sitäkään - pari päivää edes hieman kevyemmin, niin lukemat putoavat varmasti kilolla, ihan suolen toiminnan myötä...

Yllättäen en ollut niin ahdistunut lukemista, mitä olisi voinut etukäteen olettaa. Onhan keväällä lukemat käväiseet jopa 52,5 kilossa, turvotuksen seuraksena. Ja: olisin veikannut, että lukemat olisivat olleet vielä toiset 3 kiloa korkeammat. Olen huojentunut. Nyt tiedän. Voin lopettaa ainakin epätietoisuuden aiheuttaman ahdistuksen ruokkimisen eikä paino pääse enää ainakaan nousemaan. Ehkä olen myös oppinut jotain. Pohjattomasta Nälästä. Jospa pystyn maltillisen hallitusti keventymään parin kuukauden takaiseen 49 kiloon. Pääsemään näistä käsivarsiani, reisiäni painavista, ilmeisen kriittisistä, kiloista. Ja sen jälkeen nöyrästi tyytymään.



Pöperöproffa kirjoittaa nälkävelaksi kutsumastaan ilmiöstä viisaasti, kannattaa lukea:

" ...kysymyksessä on ilmiö, jossa nälän kerryttäminen ilman sen tyydyttämistä johtaa "velkaan", jonka elimistö myöhemmin tulee perimään takaisin. Eli jokainen meistä voi syödä aikansa liian vähän jos haluaa (ja esimerkiksi laihduttaja usein haluaa), mutta se on melko turhaa koska elimistö laskee tilanteen ja ottaa omansa kyllä jossain vaiheessa myöhemmin takaisin. Ja jos nälkää yrittää vastustaa niin sitten vasta liemessä ollaankin." Lähde: http://patrikborg.blogspot.fi/2012/12/nalkavelka.html

Taistelua

Kalorimäärät eivät ole tullakseen alas. Vihaan niin paljon nälän tunnetta. Pelkkä ajatuskin nälästä saa minut paniikin partaalle. Niinpä tämänkin päivän kalorisaldoksi muodostui hieman yli 2125 kca. Eilisellekin kaloreja kertyi vielä postauksen jälkeen, päiväsaldoksi muodostui 1607 kcal (vaikka olin toivonut, että julkinen ilmoitus motivoisi...).

Niin kauan, kun ahmimiskohtaukset ja pahat 2000 kalorin ylitykset (= 2500 kcal+ ) pysyvät poissa, olen nöyrän hiljaisesti tyytyväinen. Huonomminkin voisi olla. Tiedän kokemuksesta. Ei riitä, että yritän taistella lukuja alas - joudun myös taistelemaan sitä toista ääripäätä vastaan. Miten kalorimäärät voisivatkaan tulla alas, kun tuossa 2000 kalorissakin pysymisessä on tekemistä? 

Onneksi Loputon Nälkä on jatkanut vaimenemistaan. Kohta pystyn taas. Kunhan en anna kehoahdistuksen tärvellä tilannetta lopullisesti - syö pyöristyneiden käsivarsieni, reisieni kirvoittamaan suruun.

Vihdoin

Päivien, viikkojen - voi sanoa, jo kuukausien - yrittämisen jälkeen! Kauan kadoksissa ollut tasapaino tuntuu vihdoin löytyneen: tänään ensimmäinen 1000 kcal päivä!!! Sitten toukokuun?

Kuten viime postauksessa mainitsin, heinäkuun alku ei ollut kovinkaan onnistunut. Kuluneen viikon (1. - 5.7)  aikana "kalorivelkaa" ehti kertyä 5652 kaloria. Tämä tarkoittaa, että päivässä kaloreita tuli syötyä tuplasti 1000 kalorin päivätavoitteeseen nähden (5x 1000 kcal + 5652 kcal). Ideaalia tietysti olisi, että pystyisin loppukuun aikana nipistämään nuo pois päivittäisistä 1000 kalorin saldoista. Voi jäädä haaveeksi ja olla muutenkin uhkarohkeaa tavoitella alle 800 kalorin lukemia. Nyt vihdoin Loputtomalta tuntuneen Nälän ollessa hellittämässä otettaan!

Tukevien eväiden ansiosta tänään sain jälleen huojennuksekseni kokea menkkailoa :) Juuri sopivasti. Lääkärin mukaan ollaan suht turvallisilla vesillä jos parikin kertaa vuodessa. Nyt uskaltaa taas tämänkin seikan puolesta pudotella kiloja!

Muutosvoima kadoksissa

Heinäkuu ei alkanut niin kevyesti, mitä olin toivonut. Keskimäärin 2000 kcal, jokaisena päivänä. Seuraavaan kuunvaihteeseen on liian pitkä aika, jotta voisin tuudittautua sen mukanaan tuomaan muutosvoimaan. Maanantait, kuunvaihteet... ovat kadottaneet voimansa. Nöyrästi tyydyn iloitsemaan siitä, että tänään kalorit jäivät noin 1700 kaloriin. Huomenna uutta yritystä kohti tavoittamattomaksi (?) muodostunutta 1000 kaloria.

Tiedän, tunnen painoni, mutta en kestä nähdä lukuja vaa'an näytöltä. Mielessäni vaalin suurella kaiholla viikkojen takaisia lukemia. Kunnes taas uskallan vaa'alle. Sillä välin piiloudun löysiin vaatteisiin. Ja suren joka kerta peilin ohittaessani ja kuitenkin palaan peilin eteen: yritän muistella miltä näytin, tunnuin, vielä muutamia viikkoja sitten. Kartoittaa tuhon laajutta. Yllätyn välillä itsekin ajatuksieni absurdiudesta: tänäänkin ajattelin, että voinko edes tavata huomenna, pitkästä aikaa, erästä ystävääni. Ajatus siitä, että muiden katseet saavat todistaa kertyneitä kilojani, tuntuu pahalta.

Sormieni alla tuntuvat kilot eivät ole kertyneet ylenpalttisesta herkuttelusta - minun "huonoimmat" herkkunikin ovat lähtökohtaisesti terveellisemmästä päästä: Rahkaa kaakaojauheella, vesimelonia riisikakun päällä, taateleita, pähkinöitä... en ole vuosiin käyttänyt edes margariinia leipäni päällä. Tai juuri leipääkään. Edes ruisleipää. Kuluneiden viikkojen aikana, toukokuun alun jälkeen, on ollut jaksoja kun päivittäiset kalorit ovat ylittäneet jopa 2500 kcal. Samalla olen kuitenkin liikkunut sen verran paljon, että tuntuu uskomattomalta tämä muodonmuutos. Näin lyhyessä ajassa, ilman hampurilaisravintola käyntejä. Eikä minua lohduta edes tietoisuus siitä, että osasyynä "pyöristyneisiin" käsivarsiini, reisiini, on väistämättä kasvaneet lihakset. Kaipaan keveyttäni.

Uusi Safe Food: kuivatut taatelit!

Kuunvaihteella, kuten maanantailla, uudella vuodella... on maaginen vaikutus. Tai sillä uskolla Uuteen Alkuun. Aamulla herätessäni mindsettini oli uudistunut kertaheitolla. Jatkuva tarve syödä oli vaimentunut taka-alalle. Tavoitteena oli Cold Turkey, päivittäisen kalorimäärän vähentäminen 2000-25000 kalorista alle puoleen, tuhanteen kaloriin. Suorilta käsin, heti ja välittömästi. Armollisuutta (herkuttelua) on jatkunut jo viikkoja ellei kuukausia.

Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Aina myöhäisiltä päiväunilta heräämiseen. Tämän YouTube -videon jälkeen minun oli PAKKO syödä xP. Iltapalaksi 200 g rahkaa, 140 appelsiinia, 20 g corn flakesia ja 60 g TAATELEITA. Viime viikolla ostin Citymarketista kilon pussin Sallisen taateleita (halvin kilohinta). Ja ne TOIMIVAT. Jep. Ovat suoranaista karkkia. 300 kcal / 100 g. Ja 50 g riittää. Esimerkiksi pelastamaan uhkaavalta ahmimiskohtaukselta, jota ei mikään rahka tai riisikakku määrä riitä taltuttamaan.

Päivän kalorisaldoksi muodostui 1480 kcal. Enemmän kuin 1000 kcal, mutta huomattavasti vähemmän mitä viikkoihin. Tästä on hyvä tasapainotella eteenpäin. *Huojentunut*