Sahramia ja uudenvuodenlupauksia (ja menkkailoa)

Ulkona paukkuu raketit. Paukkuvat jo kolmatta päivää...

Rehellisesti sanottuna en pidä uudenvuodenaatosta. Nytkin vilkuilen herkeämättä ikkunasta. En suoranaisesti pelkää. Mutta hermoilen. Aatto tulee aina varkain ja mieli musertuu hetkeksi ajatuksesta jälleen yhdestä hukkaan heitetystä vuodesta. Eletystä elämättömästä elämästä. Aika joulun ja uudenvuoden välissä tuntuu joka vuosi loputtomalta. Mieli jarruttelee, takertelee jäljellä olevissa päivissä. Jotta huomaisin ajoissa. Jottei tuo keskiyön kellonlyömä pääsisi niin pahasti yllättämään. Että olisi aikaa laskeutua. Ja silti yllätyn - joka kerta. Menee päiviä, että opin kirjoittamaan uuden vuosiluvun. Ja jokaisena uutenavuotena valvon, kunnes ympärillä hiljenee. Kuulostelen viimeisetkin rakettipaukkeet. Vasta sitten uskaltaudun nukkumaan.

Kävin eilen töistä tullessani ruokakaupassa. Perinteisesti uuteenvuoteen on kuuluneet kukkuraiset sipsikulholliset. Vuodesta ja hetkestä riippuen olen niitä joko syönyt - tai jättänyt vähemmälle. Melkein päädyinkin ostamaan sipsipussin, mutta se jäi hyllyyn. Jouluna kertynyt turvotuskaan ei ole vielä täysin sulanut. Elättelen tosin toivoa, että kyseessä menkkapöhö - menkoista on yllättäen muodostunut ilon aihe. Ovat muuttuneet niin "helpoiksi ja kivuttomiksi ja... harvoiksi", että pelkään niiden jäävän kokonaan pois. Lapsista en välttämättä haaveile, mutta elämästä ilman luukatoa kylläkin! Ehkä paras motivaattori ikinä lisäkilojen karistamista vastaan! Lueskelin Tiun blogin vanhemmasta postauksesta myös rasvattoman ruokavalion vaikutuksesta pakko-oireisiin, joista itsekin olen vaihtelevasti jo vuosia kärsinyt.

Olen lievittänyt orastavaa vuodenvaihdeahdistusta leipomalla sahramipullia! 40 kpl!! Ohjeen mukaan sahramia olisi tullut lisätä puolikas pussi (0,5 g / 2), mutta sahramihimoissani en epäröinyt hetkeäkään käyttää koko pussia. Ja lopputulos ei vieläkään mielestäni tarpeksi "sahraminen"... Kolme pientä pullaa (yht. 150g, 320 kcal / 100g) annoin itselleni luvan syödä. Keskittyneen hartaasti söin. Tunnustelin, että milloin tuntui hyvältä. Raja surullisen kieltäytymisen, näännyttämisen ja ruokaövereiden välillä on hiuksenhieno. Varsinkin kun pellit notkuu vastaleivottuja pullia (joista varotoimenpiteenä siis suurimman osan pakastan heti kun ovat jäähtyneet).

Onnellista Uutta Vuotta ja Hyviä Uudenvuodenlupauksia! 

Itse lupaan

yrittää välittää itsestäni enemmän.

Unelmointia ja kylmää lanttulaatikkoa

Ykkösen Avec Maarit Tastula -ohjelmassa käsiteltiin lauantaina pienten lasten äitien masennusta ja yleisesti kysymystä, mikä mielenterveyspalveluissa mättää. Toinen ohjemassa esiintyneistä äideistä kertoi yhdeksi selvitymiskeinokseen päiväunelmat itsestään Hollywood -tähtösenä.

Minullakin on päiväunia, ne vain ovat kovin toisenlaisia. Unelmoin, että olisin vielä iässä, jossa muutos olisi helpompaa, olisi vahvoja vuosirenkaita vielä kasvatettavana. Unelmoin, että joku olisi ottanut minut aikoinaan kiinni ja pitänyt turvallisesti aloillaan. Unelmoin, että olisin jo vuosia sitten saanut levätä väsymykseni pois. Unelmoin itseni turvallisiin sairaalasänkyihin, valmiiksi katettujen aterioiden äärelle.

Joulun huimista kalorimääristä laskeutuminen on sujunut toisaalta hyvin. Ja sittenkin tuskastuttavan hitaasti. Kuluneen päivän kaloreiksi älypuhelimen sovellus lukitsi 1963 kcal (tavoite, josta olin tietoisesti valmis joustamaan, oli 1000 kcal). Iltapalaksi 130 g kylmää lanttulaatikkoa, 25 g kinkkua. Rakastan (?) kylmää ruokaa. Ja usein syön sen vielä suoraan pakkauksestaan, pelkällä haarukalla (tai lusikalla). En ansaitse (?) ruokaani lämpimänä, saati kauniisti katettuna.

Miten te syötte ruokanne (kun on mahdollisuus valita)? Kylmänä vai lämmitettynä? Kauniisti katetun pöydän äärellä vai suoraan pakkauksesta?

Hiljakseen heräilevä talvinen aamuaurinko lämmittää...

Hiljakseen heräilevä talvinen aamuaurinko lämmittää. Jollei nyt näppiksellä liikahtelevia kohmeisia sormia, niin väsynyttä mieltä?

Talvipäivänseisaus (22.12.2014) merkitsee kuitenkin minulle väistämätöntä liukumista kohden aikaa, jolloin pitäisi jaksaa. Jaksamisella tarkoitan vastuunottoa omasta elämästä, tietoisia päätöksiä. Lenkille ja ryhmäliikuntatunneille jaksan kevyesti, ympäri vuoden. Ehkä liiankin kevyesti. Ehkä pitäisi sisällöttömän suorittamisen (liikunnan lisäksi mm. työ, sillä erotuksella, että liikunnasta nautin huomattavasti enemmän) sijaan miettiä, mitä halusinkaan elämältä? Päädyn kuitenkin, vuodesta toiseen, lakaisemaan ahdistavat ja ratkaisemattomat asiat siististi (jumppa)maton alle. En ole koskaan "tarpeeksi levännyt" ja suon itselleni vuoden toisensa jälkeen "lepoon". Jotta sitten "joskus" olisin "levännyt" ja kykenevä "ajattelemaan kirkkaasti". En kuitenkaan osaa levätä sanan varsinaisessa merkityksessä. (Tarvisisin siinä apua?) Siten, että jonain päivänä havahtuisin siihen, että kohtaan vaikeat asiat rohkeasti, teen ratkaisuja. En vaikka tehtyjen ratkaisujen oikeellisuudellakaan ei olisi enää niin suurta merkitystä - kunhan edes yrittäisin saada elämääni liikekannalle! Ja ahdistukseen (joka näitäkin pohdintoja väistämättä seuraa) paras lääke on - liikunta (työ on se väistämätön pakko). Ehkä torjunkin kevät-/kesäkammoani lohduttautumalla ajatuksella tyynten kesäiltojen lenkeistä tuoksuvien niittyjen keskellä, kuuman päivän jälkeisessä, yötä kohden kesyyntyvässä lämmössä... <3

Hesarin marraskuisessa artikkelissa pimeyden kerrotaan lisäävän masennusoirelua, mutta vähentävän itsemurhia:  "Sisäisten tuntemusten ja ulkoisen kirkkauden välinen ero on suurimmillaan keväällä ja kesällä." Allekirjoitan täysin!

http://www.hs.fi/kotimaa/a1416629073714


Talven ei-niin-hyviä puolia on kylmyys. Jollei sitä ole onnistuneesti pystynyt pukeutumisella tai vaikkapa herkullisilla teillä torjumaan. Itse olen hurahtanut erityisesti Liptonin Temptation Collection -makuteihin, joista mustan teen variantit nautin mieluusti tilkalla soijamaitoa (40 kcal / 1 dl).

English Tea Shop, Premium Collection of Hand Picked Teas
Mieluisa joululahja, keskellä suosikki - suklaatee :)

Hyvin nukuttu yö, uusissa, lahjaksi saaduissa satiinilakanoissa <3

Kävin eilen myös pitkästä aikaa (talvisella) juoksulenkillä. Pääsin vihdoin kokeilemaan uusia nastalenkkareita (ja -10-15°C lämpötilaa...). Tiiviiksi pakkautunut lumi osottautui yllättäen mitä parhaimmaksi juoksualustaksi. Alkumatkasta pientä paniikkikohtauksenomaista tunnelmaa, joka kuitenkin matkan edetessä unohtui. Myös vaatetus oli osunut nappiin - kotona kerrosten alta ei kuoriutunut hikeä vaan miellyttävä lämpö. :)

Hillittyä jouluherkkujen nauttimista, vaa'an kautta <3 

(Hivenen sairasta ehkä, mutta parempi näin, kuin aattoillan ähky vol. 2)

65 g rasvatonta joulukinkkua (98 kcal)
65 g porkkanalaatikkoa (92 kcal)

Ihanaa joulunaikaa!

Minä <3 Joulu!

Arkena asiat tuntuvat usein raskailta ja to-do -listaukset ylipääsemättömiltä (ei niinkään tehtävien määrän, vaan oman tehottomuuden (?) vuoksi), mutta Jouluna on lupa vain OLLA.

Joulu on myös niitä harvoja aikoja, jolloin syöpöttelyä ei seuraa musertavan huonoa omaatuntoa. Tosin siinä missä arkena toivon kalorien pysyttelevän maksimissaan 1500 kalorin tuntumassa (ihanteellisesti siinä 1000 kalorissa), Jouluna the Upper Limit lienee ns. normaalin ihmisen lukemissa. Tänään siinä 2300 kcal, minkä seurauksena vatsa täynnä, melkein liian täynnä. Siitä on hyvä laskeutua viikonloppua kohden takaisin "arkeen". Eilen tuli sen sijaan syötyä niin paljon, etten suuresti poikennut siitä mitä moni Jouluna normaalisti syö (?). Luulisin. Eilen oli myös yksi niistä harvoista päivistä, jolloin en kirjannut syömisiäni, joten sen puolesta vaikea arvioida. Omat rajat tuli kuitenkin ylitettyä huimasti, myöhäisillan maksalaatikko -snack, oli pakko huuhtoa vessasta... :(

Joulun ajan syömisiä on varmasti helpotanut se, että jääkaapin sisältö on kohtuullisen huolella (lue: rutiinilla) valittu. Perunalaatikot, majoneesit, sipsit, keksit, karkit suklaata lukuunottamatta on jätetty kauppaan.



Joulunajan herkkujani:

• Sallisen pähkinämix
• tumma suklaa (okei, Maraboun Aladdin -rasian muodossa, saa siis myös tummalla suklaalla!)
• graavikalat
• kinkku (ilman herkullisia ihroja)
• laatikot (ei perunalaatikko)
• pakasteherneet
• rosolli
• pakastemarjat (ilman sokeria)
• makuteet soijamaidolla
• kevyt maksapasteija
• CocaCola Zero

Lisäksi light -riisipuuroa ja riisikakkua omena- & banaanipäällysillä (nämä siis arkiherkkuja myös).

Ihanaa joulunaikaa <3

-24%

Aanulla vaaka näytti hetken 46,2 kg, mutta vakiintui sitten lukemiin. 46,3 kg. Ensimmäistä kertaa pelotti. There is 24% less of me. Minua on melkein neljännes vähemmän mitä alkuvuodesta.

Kalorit kattoon, Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Viikonloput kuluvat usein korkeammilla kalorimäärillä - arkena on paljon helpompi "unohtaa" syödä, havahtua vasta heikotukseen. Ja mitä paremmin päivän on saanut käyntiin (mitä pidempään on unohtanut syödä), sitä suuremmalla tahdonvoimalla heikotuksetkin on helppo ohittaa ajatuksena "hyvä päivä".

Tämän Itsenäisyyspäivä -lauantain kalorit 2008 kcal. Huima normikalorimäärän (1000-1200 kcal) ylitys koostui pääasiassa 150 g sipsejä (824 kcal), rivistä Fazerin sinistä (125 kcal).

Myös aamun aloitin normaalia armollisemmin, kulhollisella riisibanaanipuuroa. Se lempeistä lempein Safe foodie... vain desi rasvatonta maitoa ja ryyneistäkin tingitty. Mutta riisipuuroksi tunnistaa kyllä ja maittaa banaanittakin vaikka vain ripauksella perinteistä kanelia!

Riisibanaanipuuro, 195 kcal
30g riisihiutaleita (104 kcal)
65 g banaania (58 kcal)
1 dl rasvatonta maitoa (33 kcal)
1,5 dl vettä