Rehellisesti sanottuna en pidä uudenvuodenaatosta. Nytkin vilkuilen herkeämättä ikkunasta. En suoranaisesti pelkää. Mutta hermoilen. Aatto tulee aina varkain ja mieli musertuu hetkeksi ajatuksesta jälleen yhdestä hukkaan heitetystä vuodesta. Eletystä elämättömästä elämästä. Aika joulun ja uudenvuoden välissä tuntuu joka vuosi loputtomalta. Mieli jarruttelee, takertelee jäljellä olevissa päivissä. Jotta huomaisin ajoissa. Jottei tuo keskiyön kellonlyömä pääsisi niin pahasti yllättämään. Että olisi aikaa laskeutua. Ja silti yllätyn - joka kerta. Menee päiviä, että opin kirjoittamaan uuden vuosiluvun. Ja jokaisena uutenavuotena valvon, kunnes ympärillä hiljenee. Kuulostelen viimeisetkin rakettipaukkeet. Vasta sitten uskaltaudun nukkumaan.
Kävin eilen töistä tullessani ruokakaupassa. Perinteisesti uuteenvuoteen on kuuluneet kukkuraiset sipsikulholliset. Vuodesta ja hetkestä riippuen olen niitä joko syönyt - tai jättänyt vähemmälle. Melkein päädyinkin ostamaan sipsipussin, mutta se jäi hyllyyn. Jouluna kertynyt turvotuskaan ei ole vielä täysin sulanut. Elättelen tosin toivoa, että kyseessä menkkapöhö - menkoista on yllättäen muodostunut ilon aihe. Ovat muuttuneet niin "helpoiksi ja kivuttomiksi ja... harvoiksi", että pelkään niiden jäävän kokonaan pois. Lapsista en välttämättä haaveile, mutta elämästä ilman luukatoa kylläkin! Ehkä paras motivaattori ikinä lisäkilojen karistamista vastaan! Lueskelin Tiun blogin vanhemmasta postauksesta myös rasvattoman ruokavalion vaikutuksesta pakko-oireisiin, joista itsekin olen vaihtelevasti jo vuosia kärsinyt.
Olen lievittänyt orastavaa vuodenvaihdeahdistusta leipomalla sahramipullia! 40 kpl!! Ohjeen mukaan sahramia olisi tullut lisätä puolikas pussi (0,5 g / 2), mutta sahramihimoissani en epäröinyt hetkeäkään käyttää koko pussia. Ja lopputulos ei vieläkään mielestäni tarpeksi "sahraminen"... Kolme pientä pullaa (yht. 150g, 320 kcal / 100g) annoin itselleni luvan syödä. Keskittyneen hartaasti söin. Tunnustelin, että milloin tuntui hyvältä. Raja surullisen kieltäytymisen, näännyttämisen ja ruokaövereiden välillä on hiuksenhieno. Varsinkin kun pellit notkuu vastaleivottuja pullia (joista varotoimenpiteenä siis suurimman osan pakastan heti kun ovat jäähtyneet).
Onnellista Uutta Vuotta ja Hyviä Uudenvuodenlupauksia!
Itse lupaan
yrittää välittää itsestäni enemmän.
Sinä osaat sanoittaa asioita hirmusen taitavasti. Moni asia tuntuu pelottavan tutulle, aivan kuin jotain mitä en ole uskaltanut ääneen kirjoittaa.
VastaaPoistaTuo rasvattoman ruokavalion ja pakko-oireiden yhteys on ilmeinen. Vaikka syömisten kanssa menisi muuten huonosti, pidän nykyisin huolen siitä että saan tarpeeksi rasvoja. Tuntuu että niin pää ei mene ihan totaalitilttiin...
Pidä kiinni uuden vuoden lupauksestasi ja mieti mitä voit konkreettisesti tehdä sen eteen! :)
Kiitos :). Itsestä tosin tuntuu tällä hetkellä ihan päinvastaiselta. Näppis ihan hukassa, vaikka samaan aikaan ihan tuossa nenän edessä... Ajatukset valahtelevat hitaasti. Mm. tämän blogin kautta yritän niitä herätellä. Ilman jonkinasteista ajatustyötä syyt mm. vuodenvaihdeahdistukselle eivät koskaan häviä.
PoistaItsekin syön kiltisti joka-aamuiset omegani. Ilman, että suon ajatustakaan niiden mahdollisesti sisältämille kaloreille.
Uudenvuodenlupaukseni tarkoittaa muun muassa sitä, että jatkan harvakseltaan käyntejäni "tukitädillä", vaikka pelottaa :( Toivon, että "yritys välittää itsestä" muuttuu "vankkumattomaksi rakkaudeksi" ja että pystyisin mieltämään itseni kauniina. Tarkoitan siis ensisijaisesti sisäistä kauneutta. Jota nyt, nurinkurisesti, hapuilen kiloja karistamalla...? Jollei itse ensin rakasta itseään ja näe itseään kauniina, ei sitä tee kukaan muukaan. Olen ollut huomaavinani.