Minullakin on päiväunia, ne vain ovat kovin toisenlaisia. Unelmoin, että olisin vielä iässä, jossa muutos olisi helpompaa, olisi vahvoja vuosirenkaita vielä kasvatettavana. Unelmoin, että joku olisi ottanut minut aikoinaan kiinni ja pitänyt turvallisesti aloillaan. Unelmoin, että olisin jo vuosia sitten saanut levätä väsymykseni pois. Unelmoin itseni turvallisiin sairaalasänkyihin, valmiiksi katettujen aterioiden äärelle.
Joulun huimista kalorimääristä laskeutuminen on sujunut toisaalta hyvin. Ja sittenkin tuskastuttavan hitaasti. Kuluneen päivän kaloreiksi älypuhelimen sovellus lukitsi 1963 kcal (tavoite, josta olin tietoisesti valmis joustamaan, oli 1000 kcal). Iltapalaksi 130 g kylmää lanttulaatikkoa, 25 g kinkkua. Rakastan (?) kylmää ruokaa. Ja usein syön sen vielä suoraan pakkauksestaan, pelkällä haarukalla (tai lusikalla). En ansaitse (?) ruokaani lämpimänä, saati kauniisti katettuna.
Miten te syötte ruokanne (kun on mahdollisuus valita)? Kylmänä vai lämmitettynä? Kauniisti katetun pöydän äärellä vai suoraan pakkauksesta?
Tulee surullinen olo sinun kalorilaskelmista. Hyvin toki tiedän miten helppo siihen maailmaan on vajota, mutta kannustan sinuu ihan täysillä lopettamaan laskutoimitukset.
VastaaPoistaMinäkin mietin aina välillä että mitä jos asiat olisi mennyt toisin - olisiko paremmin jos joku olisi puuttunut jo aiemmin tai jos itsellä olisi ollut viisautta kääntää kelkka ajoissa? Sitä ei voi tietää ja toisaalta tämä hetki ja tuleva on se mihin voi vaikuttaa, menneeseen ei.
Jos syön ruokaa mikä on lämpimäksi tarkoitettu, haluan että se on lämmintä. Itselleni en jaksa kattailla kauniisti, mutta jos syön jonkun kanssa niin silloin on kiva panostaa. :)
Kiitos järjenvalosta, sitä tarvitaan.
PoistaHarmittaa, että tästä luiden tarkastelusta on tullut näinkin iso osa elämää. Tarvitsisin aika paljon tilalle sen jättämän loven paikatakseni. Esim. Lovea :D
Olen enemmän tai vähemmän laskeskellut kaloreita, teini-iästä asti. Paperilla, mielessä, Appsilla. Saattaisi ottaa hyvän tovin, ennen kuin unohtuvat täysin :/ On ollut aikoja, jolloin en niin tiivisti ole ylös kirjannut, mutta elämän erinäiset alamäet ovat minut aina sen pariin takaisin innoittaneet...