Vuoden ensimmäinen päivä kului YouTube -videoita katsellessa. Vanhoja Aku Ankan piirrettyjä, sellaisia, jotka päättyvät nostalgiseen The End -palluranäkymään. Jaksoin katsoa myös BBC:n OCD -dokumentin Extreme OCD Camp (episode 1). Suosittelen!
Vuoden ensimmäisille päiville on ominaista hitaus. Samanlainen verkkaus, mitä joulun ja uudenvuoden välisille päiville. Nuo päivät ovat ovat täynnä pienen pieniä muutoksia, joiden ansiosta aika on hetken "ruokaisampaa", ei sitä tavallista ohuesti, nopeasti, vuotavaa, valuvaa lientä. On tuoreita uudenvuodenlupauksia. Ehkä joululahjaksi saatuja uusia juttuja, joiden parissa touhuta.
Aamulla heräisin vasta puolilta päivin. Päivä on kulunut erilaisen järjestelyn merkeissä. RAKASTAN järjestellä tavaroita. En ehkä pestä ja jynssätä. Mutta asetella ja organisoida! Sain joululahjaksi paljon erilaisia herkkuja, jotka nyt olen joulukuusen virkaa toimittavan huonekuusen alta järjestänyt ruokakomeroon. Onneksi ovat hyvin säilyviä. On aikaa ilahduttaa niillä ystäviä... En ehkä pysty syömään niitä itse, mutta olen niistä iloinen - tavaralahjat ovat usein hieman... mmm... sanoisinko väkinäisiä, joita myös ikävä ajatella antavansa eteenpäinkään. Herkut ovat vähemmän konkreettisia, henkilökohtaisia. Helppoja saada ja vähemmän syyllinen olo, jos tulee antaneeksi eteenpäin. Toki minäkin saamiani herkkuja ainakin maistelen :)
Vuoden ensimmäisille päiville on ominaista hitaus. Samanlainen verkkaus, mitä joulun ja uudenvuoden välisille päiville. Nuo päivät ovat ovat täynnä pienen pieniä muutoksia, joiden ansiosta aika on hetken "ruokaisampaa", ei sitä tavallista ohuesti, nopeasti, vuotavaa, valuvaa lientä. On tuoreita uudenvuodenlupauksia. Ehkä joululahjaksi saatuja uusia juttuja, joiden parissa touhuta.
Aamulla heräisin vasta puolilta päivin. Päivä on kulunut erilaisen järjestelyn merkeissä. RAKASTAN järjestellä tavaroita. En ehkä pestä ja jynssätä. Mutta asetella ja organisoida! Sain joululahjaksi paljon erilaisia herkkuja, jotka nyt olen joulukuusen virkaa toimittavan huonekuusen alta järjestänyt ruokakomeroon. Onneksi ovat hyvin säilyviä. On aikaa ilahduttaa niillä ystäviä... En ehkä pysty syömään niitä itse, mutta olen niistä iloinen - tavaralahjat ovat usein hieman... mmm... sanoisinko väkinäisiä, joita myös ikävä ajatella antavansa eteenpäinkään. Herkut ovat vähemmän konkreettisia, henkilökohtaisia. Helppoja saada ja vähemmän syyllinen olo, jos tulee antaneeksi eteenpäin. Toki minäkin saamiani herkkuja ainakin maistelen :)
 |
| Pandan liköörikonvehti, á 33 kcal |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti