Mieli maassa. Nälkä. Lueskelen muiden blogeja, kirjoittelen omaani. Luen kirjaa. Katson telkkaria. Laulatan pyykkikonetta. Tiskaan. Torkun. Odotan, että pääsen nukkumaan. En pysty keskittymään mihinkään. Tekemistä olisi aina vaatekaapin siivoamisesta alkaen. Olen huomannut, että henkiselle hyvinvoinnilleni on tärkeää, että ympäristöni on järjestyksessä. Ympäristön kaaos siirtyy suoraan omaan mieleen. Toisaalta myös sisäinen kaaos on omiaan aiheuttamaan sekaannusta sukkalaatikossa, tiskialtaassa... Joka ilta odotan seuraavaa aamua, hiipuvan toivon kera - jospa uusi aamu toisi mukanaan... jotain muuta. Tai edes ymmärryksen siitä, että mitä tuo "jokin muu" saattaisi pitää sisällään. Olen huomannut, että olen aamuisin toiveikkaimmillani. Iltaisin luovutan.
Torstaina 1500 kcal. Eilen 1500 kcal. Tänään 1400 kcal (miinus spinning, 237 kcal). Hiljainen uudenvuodenlupaukseni olla enää (ikinä?) ylittämättä 1000 kalorin maagista rajaa on muuttunut toiveeksi pysytellä edes alle 1500 kalorissa. Kaiken järjen mukaan tuon enempää ei edes juuri voisikaan syödä, lihomatta. Jos suositus normaalipainoiselle (oletan, että reilusti yli 50 kg?) naiselle on 2000 kcal. Onneksi pyhien jälkeen arki tuo mukanaan helpotuksen. Töissä on helpompi unohtaa syödä.
Tänään ajattelin sulkea kaikki älylaitteet tämän postauksen livetettyäni. Katsoa lottoarvonnan. Ja Wallanderin, keskittyneesti alusta saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti