Mustis jääkaapilla (ja lenkkipoluilla)

Yllätin tässä taannoin eräällä, kotini ulkopuolisella jääkaapilla: Olin mustasukkainen! Jääkaapin hyllyllä komeili vino pino tiettyä nimeltä mainitsematonta ruoka-ainetta, joka oli jo pitkään (useita kuukausia) muodostanut ruokavalioni vankkumattoman ytimen. Mutta tällä kertaa tuo himoitsemani ravinto ei kuulunut minulle! Joku muu oli päättänyt syödä samaa ruokaa ja vieläpä samalla suhteettoman suurella annostuksella. Sisälläni velloi mustasukkaisuus (?) - joku oli astumassa minun (syömishäiriö???)reviirilleni! Tunnekuohu oli niin käsittämättömän absurdi, että uskoin sen häviävän  ja unohtuvan yhtä nopeasti, kuin se oli ilmoittanut itsestään. Mutta ei, minun teki pahaa! Jokaisella oven avauksella! Ja ei, kyseiset purkit eivät kadonneet kaapin hyllyiltä. Jokainen syöty purkki vain korvautui uudella - ja mikäli mahdollista, useammalla! Kokemus oli niin kummallinen ja itsepintainen, että päädyin lopettamaan kyseisen ruuan syömisen. Kokonaan (ainakin julkisesti). Ravintoympyräni oli mennyt uusiksi kertaheitolla. Ruokakaupassa huomaan valitsevani sellaisia ruokia, joiden kohdalla todennäköisyys, että ne "kaapataan" minulta, on pieni.

Eikä ilmiö rajoitu vain ruokaan. Huomaan mustasukkaisuuden nostavan päätään jo tuttujen lenkki-innostuksesta...!?