Pohjasta on helpompi ponnistaa?

Kyyneleitä.

• Positiivisen palautteen kirvoittamana
• Eläinrakkaudesta
• Voimani ylittävien odotusten äärellä
• iPhonen (ja kalori- ja liikunta-appsien!) hyvästelystä huoltoon
• Pelosta hakeautua "varsinaiseen" (= kelan tukemaan) terapiaan

Alkuviikon päivien kalorit ovat pysyneet alle 1000 kalorissa, reiluista liikuntamääristä huolimatta. Paitsi eilen sudennäläkäisenä: 1208 kcal. Sain kuitenkin kompensoitua liikunnalla, sykemittarin näyttämillä 210 kalorilla (45 min spinning). Tuskastuneena usein seurailen spinningtunnilla salin valkokankaalta muiden iQniter -kalorinkulutuksia. Haluaisin tavata Hänet, joka onnistuu polttamaan näytöllä hehkuvat 600-700 kalorin lukemat tunnin polkemisella. Ja vaikka hänetkin, joka yltää yli 300 kalorin. Itselläni lukemat jäävät äärirajoilla pinnistettäessäkin alle 250 kalorin.

Aamulla paino pitkästä aikaa alle 47 kiloa (46,9 kg). Tosin vasta toisella punnituksella ja akrobaattisessa asennossa. Vaa'an äärellä vallitsee taikausko. Uskon vakaasti, että pieni sängyn laidalla istuttu hetki näkyy pienempänä lukuna vaa'an näytöllä. Ja että hiusklipsit painavat henkilövaa'alla punnittuna huomattavasti todellisia grammojaan enemmän.

Tiukentuneet kalorimäärät upotusyrityksiä? Kun käy pohjassa, on konkreettinen pohja, josta ponnistaa. Kävisikö vaiika 44 kiloa pohjasta?

Kyyneleitä äsken lounaallakin. Nykyinen terapiatätini sitä mieltä, että minun tulisi hakeuta Varsinaiseen Pitkäkestoiseen Terapiaan hänen vaihtaessaan työpaikkaa. Mutta minä pelkään. Ja itken pelosta. Jokainen odotushuoneessa vietetty hetki tuntuu musertavan häpeälliseltä! Pyysin, että seuraavalla (viimeisellä) kerralla puhuttaisiin vain jatkosta. Ei siitä, miten viikot ovat kuluneet. Listattaisiin palastellen asiat ylös, että miten tästä eteenpäin.

Jos saisin esittää toiveen, haluaisin: ajan, paikan ja minulle osoitetun ihmisen. En haluaisi joutua ajattelemaan koko asiaa. En sukeltaa byrokratioiden rattaisiin. Saada stigmoja.