Kassan liukuhihnalla huomasin, että samat namit olivat päätyneet myös edellä seisovan asiakkaan viikonloppuherkkuihin. Koin ylpeyttä. Olin lähes kuin kuka tahansa.
Mutta.
- Kotona päädyin kuitenkin ahmimaan 340 grammaa.
- Ja oksentamaan.
Olen alkanut oksentelemaan. Vaikka olen siinä ollut aina kovin huono. Vuosien varrella on tullut muutamaan otteeseen yritettyä, tuloksena vain pistemäiset verenpurkaumat silmien ympärillä. Nyt olen kehittynyt. Ja samantien ymmärtänyt, että väärällä polulla ollaan.
Tämäkin päivä on mennyt sekavissa tunnelmissa - á la erään projektityön valmistelua (jäin tappelemaan jo pelkän sisällysluettelon kanssa), pyykinpesua ja lesemuffinien leivontaa. Viimeksi mainitun aiheuttama lievä ahmintakohtaus(!?): 2x magnum, muutama muffinssi, loput irtokarkit eiliseltä (70 g)... mutta nyt vatsalaukku piteli sisällöistään sen verran tiukasti kiinni, ettei juuri mitään tullut ylös (toisin kuin eilen illalla!) ja päivän saldoksi lukittui (toivottavasti!!) huikeat 2582 kaloria, kun olin varmuudeksi syönyt vielä yhden rahkan, jotta ahmintahalut varmasti pysyisivät hallinnassa loppuillan. Lohduttelen itseäni sillä, että on hyvä, ettei oksentaminen ole niin helppoa. Aamupaino oli 46,9 kg ja nyt käyn iltalenkillä leikkaamassa 200 kaloria pois. Yritän nyt tyynesti kuunnella järjen ääntä ja vakuutella itseäni, että "hyvällä käytöksellä" paino ei parin päivän päästä ole tuosta kummemmaksi muuttunut (sillä välin en luonnollisesti vaa'alla turhaan suremassa käy).
Tätä kirjoittaessani mietin myös vakavasti, että ehkä viimeisellä tapaamiskerralla nykyisen terapiatätini kanssa on pakko puhua näistä pukluistakin :(
(Ja lisäys yllä olevaan, nyt tuntia myöhemmin: ahmin 1/2 jäistä pakastekakkua ja ison keksin, kalorit tälle päivälle aivan älyttömät 3531 kcal :( Lenkillekään en päässyt varusteongelmien vuoksi. Mahaan kivistää. Olin aivan varma, että moinen määrä kakkua nousisi varmasti takaisin ihmisten ilmoille. Mutta EI. Ligth Coca-Colakin, jolla olen vatsaani huuhdellut, loppui. Kirjasin jo kauppalistaan. Radikaali muutos - ennen ostin, koska sisältää vain vähän energiaa. Nyt sen vuoksi, että sillä saa ne vähät (tai paljot) energiat ylös (ja alas vessasta). Nyt sattuu niin, että vaikea hengittää. Tarkkaa harkitsen, että uskallanko suihkuun... Soisi, että tällainen ahmiminen opettaisi. Mutta tätä tapahtunut nyt jo muutaman kerran, joten ainakaan vielä en ole oppinut. Sormet näppiksellä näyttää jo NYT tuhdimmilta :( )
Kaikella rakkaudella, ootko sä miettinyt mitä sinä saavutat tällä kaikella? Mitä sitten kun puntari näyttää oikeassa sivupalkissa värjöttelevän 44 kiloa? Oot todennäkösesti hyvin väsynyt ja heikossa kunnossa silloin, se ei ole mitenkään luonnollinen tila ja siinä pysyminen on varmalla vaikeaa.
VastaaPoistaTiedätkö mistä tää paha olo kumpuaa, mikä saa sut toimimaan ja ajattelemaan noin? Mitkä kaikki asiat elämässäs haluisit muuttaa jos saisit kaiken?
Ahmimiskohtauksia tulee kun sun kroppa yrittää pysyä jotenkin hengissä, tiedät varmaan. Oksentaminen ei silti oo ratkasu, koska sillä saat koko elimistön todella sekasin pienessä ajassa ja siihen päälle vielä kiillevauriot (joita ei voi jälkikäteen korjata), käheän äänen ja vaikka mitä. :/ Sun kannattaa kertoa tosta jollekin, koska kierre ois hyvä saada loppumaan ennen seuraavaa "oppituntia." Tsemppiä sulle ja toivottavasti löydät motivaation parantua ja elämänhalun jostain. <3
Ps. Ei siis tarvii vastata mihinkään noihin kysymyksiin, lähinnä vaan sua varten heittelin kysymyksiä ilmoille.
Viisaita sanoja <3 ( = tunnen itseni NIIN uskomattoman tyhmäksi, varsinkin kun en olen noista esittämistäsi faktoista mitenkään tietämätön. Ja tuo suunnaton tyhmyyden kokemus vasta on otollista maaperää itseinholle...).
PoistaOlin itseasiassa huojentunut tänään, kun oksentamisesta ei tullut juuri mitään. Nöyrästi sulattelin vatsapöhöäni ja yritin painaa mieleen, että mitä oli tullut tehtyä ( = ahmittua) ja mitä siitä oli seurannut ( = huono olo ja ahdistus).
Kammoan diagnooseja ja sen sellaista, mutta terapiatädille paljastaminen toisi mukanaan annoksen parantavaa (?!) häpeää, joka auttaisi pysymään ruodussa.
P.S. Ilta on sujunut nyt yötä kohden hieman lepposemmissa merkeissä. Projektityö on edennyt parilla A4:lla kohtuujärjellisiä ajatuksia ja sängyssä odottaa puhtoiset satiinilakanat. Iloa voi kerätä pikkiriikkisistäkin :)
Et sä ole tyhmä, ei sairaus ole oma valinta. Mutta halu parantua on paljon tahdonvoimasta kiinni.
PoistaTerapiatädille kertomatta jättäminen ois vaan sulta pois, joten kannustan ehdottomasti kertomaan. Nyt tyttö tsemppi päälle, ateriarytmi kuntoon! Ja ihanaa että osaat nähdä elämän pieniä iloja, niilläkin pärjää joskus yllättävän pitkälle. <3